EU-kritiikki
Luultavasti kumpikaan näkemys ei ole oikea, mutta molempiin löytyy perusteluja. Jos Euroopan unionia olisi kehitetty itsenäisten valtioitten yhteistyöfoorumiksi, se voisi nyt ja tulevaisuudessa muistuttaa enemmän ensiksimainittua. Mutta koska sitä lähdettiin ohjaamaan muista kuin eurooppalaisten kansojen omista intresseistä käsin liittovaltion suuntaan, maailman bisneseliitin ehdoilla, sen voi katsoa muuttuneen melkoiseksi hirviöksi.
Silti mediamme yhä edelleen suhtautuu EU-kriittisiin ajatuksiin ja puolueisiin "populistisina". Tämä on sikäli johdonmukaista, että mediamme on saman bisneseliitin hallussa kuin EU:ta ja sen liittovaltiokehitystä voimakkaimmin ajavat tahot. Elämme Suomessa ennen näkemättömän propagandan aikaa, joka ylittää "suomettuneisuuden" valheellisimman ajan kirjoitukset kahdesta syystä: ns. suomettuneisuus tiedettiin laajasti valheeksi (innokkaimpia Neuvostoliittoa ihannoivia kommunistipiirejä lukuunottamatta), mutta tuo valhe hyväksyttiin ikään kuin yhteisestä sopimuksesta, koska se palveli maamme talouskehitystä ja kansallisia intressejä. Tätä vaurastumista ei voi kukaan kiistää, oli naapurista muuten mitä mieltä tahansa. Toki voidaan jälkeenpäin spekuloida, olisiko ollut järkevämpää käyttää muita reittejä maamme nostamiseksi menestyneeksi teollisuusmaaksi, mutta noina vuosikymmeninä talouden suunta oli Suomessa joka tapauksessa ylöspäin, kun se nyt on EU:n, euron ja niin kutsutun globalisaation myötä alaspäin.
Nykyinen EU-propaganda on tässä mielessä erittäin hämmentävää. Mikä aiheuttaa ja ylläpitää tätä kollektiivista valhetta? Etenkin rahaliitto (euro), siis se EU:n "kova ydin", johon meidän oli oman etumme vuoksi muka pakko päästä, on osoittautumassa maallemme katastrofiksi. Silti eurosta eroon pyrkiviä kutsutaan mediassa "pölhöpopulisteiksi". EU on muutenkin Suomelle haitaksi. Jokainen sinne maksamamme euro tulee vain puolikkaana takaisin erilaisten tukien muodossa. Paljon järkevämpää olisi tukea suomalaisia projekteja suoraan omalla rahallamme, eikä kierrättää niitä valtavissa EU:n byrokratiarattaissa, jotka nielevät varojamme kuin pohjaton kuilu.
Ja mitä tulee demokratiaan ja "länsimaisiin arvoihin", on EU niistä harvinaisen kaukana täysin epädemokraattisesti valittuine päättäjineen (Komissio, EKP) ja läpinäkymättömine päätöksentekoprosesseineen, joissa suuntaa on ohjaamassa alusta pitäen pankkimaailma, suuryritykset sekä muutenkin suuren rahan etu. Ihmisoikeuksia ja demokratiaa käytetään lähinnä korulauseissa, ne ovat kakunkuorrutetta, jonka sisällä on piilossa EU:n varsinainen tavoite: alistaa kansat valtaapitävien, vaaleilla valitsemattomien suuryritysten ja rahamaailman eliitin hallittaviksi.
Sen EU:n, mihin neuvoa-antavan kansanäänestyksen myötä aikanaan liityimme, piti olla vapaakauppaliitto ja yhteistyöfoorumi, ei totalitaristinen liittovaltio.