Talouden kritiikki
Talousasiat tuntuvat usein hankalilta, ikävähköiltä ja vaikeatajuisilta
tavallisen ihmisen mielestä. Moni varmaankin jättää mielellään nuo
tylsyydet kansantalouden ammattilaisille, koulutetuille asiantuntijoille
sekä talodesta päättäville poliitikoille - jotka useinkaan eivät
ymmärrä talouden kiemuroita yhtään äänestäjiään paremmin, vaan hekin
kuuntelevat "asiantuntijoita". Tämä on mielestäni virhe, joka palvelee
rikkaimman eliitin etuja.
Nykyinen rahajärjestelmämme ja sitä pyörittävä pankkitoiminta on pohjimmiltaan moraalitonta. Se, mikä jokaisen tulisi tässä vaiheessa jo tietää, on rahan olemus. Maailmassa liikkeellä oleva raha on suureksi osaksi velkaa. Tämä velka ei ole peräisin jonkun toisen tallettamista säästöistä, eikä sillä ole kytköstä mihinkään kiinteään kokonaisuuteen, esim. kultaan, Roope Ankan rahasäiliön sisältöön, ihmisten tuottamien työsuoritusten arvoon tms. Raha on viime kädessä luotu tyhjästä, ei seteleinä vaan velkana, jota pankit ovat myöntäneet, joskus jopa tyrkyttäneet ihmisille, korkoa vastaan tietenkin. Pankit siis myyvät korvausta vastaan hyödykettä, jonka ovat taikoneet tyhjästä. Ylivelkaantumisen syy ei ole ahneet kansalaiset, vaan pankkisektori, joka hyötyy.
Olemme siis kansainvälisesti mukautuneet systeemiin, jossa pankki hyötyy aina. Tämä johtuu siitä, että pankkeja ei (muka) voida päästää konkurssiin, toisin kuin muita yrityksiä, koska pankkitoiminta on järjestäytyneen yhteiskunnan elinehto. Tämä tarjoaa mahdollisuuden ennennäkemättömän härskiin kiristystoimintaan, jonka viime kädessä rahoitamme sinä ja minä, me veronmaksajat. Kun siis pankki on luonut tyhjästä rahaa ja myynyt sen velkana, velalliset eivät kenties pystykään selviytymään veloistaan. Syntyy luottotappioita. Apuun huudetaan valtioita (siis veronmaksajien rahoja), minkä muistamme Suomen 90-luvun pankkikriisistä. Nyt eurokriisin ja tukipakettien aikana sama toistuu, mutta entistä laajemmassa ja häikäilemättömämmässä mitassa, koska sinun ja minun kukkarolla käyvät nyt ulkomaiset suursijoittajat, jotka kaipaavat saataviaan pankeilta, jotka ovat pelailleet omia kasinopelejään veronmaksajien rahoilla ilman riskiä - koska tukipaketit. Koska "yhteisvastuu"! Sosialismia rikkaille siis - voitot ovat yksityisiä, mutta tappiot meidän kaikkien yhteisiä.
Eräänlaisena kruununa tälle kaikkien aikojen mittavimmalle kansalaisten ryöstämiselle ovat niin kutsutut johdannaiset. Kuinka moni tietää, mitä nämä "rahoitusinstrumentit" ovat, ja miten niitä pahimmillaan voidaan hyödyntää pienen eliitin voitoksi ja meidän kaikkien häviöksi? Härskeimmissä tapauksissa maksukyvyttömille kansalaisille tuputetaan kallista luottoa, ja nämä pankin saatavat, käytännössä roskalainat, myydään eteenpäin suurella voitolla. Ja koska sijoittajien on saatava omansa pois, tulevat apuun... tiedät jo ketkä.
Ongelmaan on yritetty herätä, ja erilaista stressitestiä ja pankkivalvontaa EU:nkin toimesta harjoitetaan. Mutta kuinka uskottavaa se on, kun vastassa on taitava ja häikäilemätön rahabisnes, joka valitettavasti on aina osannut olla askeleen edellä. Luultavasti vain suuri globaali kriisi, keinotekoisen rahajärjestelmän ajautuminen täyteen umpikujaan, voi muuttaa talouden suuntaa, mutta kukaan ei tiedä, mihin suuntaan. Se on kuitenkin selvää, että valtioiden jatkuvasti kiihtyvä velkaantuminen ei voi jatkua loputtomiin.
Tuula Komsin poliittinen linja.
Nykyinen rahajärjestelmämme ja sitä pyörittävä pankkitoiminta on pohjimmiltaan moraalitonta. Se, mikä jokaisen tulisi tässä vaiheessa jo tietää, on rahan olemus. Maailmassa liikkeellä oleva raha on suureksi osaksi velkaa. Tämä velka ei ole peräisin jonkun toisen tallettamista säästöistä, eikä sillä ole kytköstä mihinkään kiinteään kokonaisuuteen, esim. kultaan, Roope Ankan rahasäiliön sisältöön, ihmisten tuottamien työsuoritusten arvoon tms. Raha on viime kädessä luotu tyhjästä, ei seteleinä vaan velkana, jota pankit ovat myöntäneet, joskus jopa tyrkyttäneet ihmisille, korkoa vastaan tietenkin. Pankit siis myyvät korvausta vastaan hyödykettä, jonka ovat taikoneet tyhjästä. Ylivelkaantumisen syy ei ole ahneet kansalaiset, vaan pankkisektori, joka hyötyy.
Olemme siis kansainvälisesti mukautuneet systeemiin, jossa pankki hyötyy aina. Tämä johtuu siitä, että pankkeja ei (muka) voida päästää konkurssiin, toisin kuin muita yrityksiä, koska pankkitoiminta on järjestäytyneen yhteiskunnan elinehto. Tämä tarjoaa mahdollisuuden ennennäkemättömän härskiin kiristystoimintaan, jonka viime kädessä rahoitamme sinä ja minä, me veronmaksajat. Kun siis pankki on luonut tyhjästä rahaa ja myynyt sen velkana, velalliset eivät kenties pystykään selviytymään veloistaan. Syntyy luottotappioita. Apuun huudetaan valtioita (siis veronmaksajien rahoja), minkä muistamme Suomen 90-luvun pankkikriisistä. Nyt eurokriisin ja tukipakettien aikana sama toistuu, mutta entistä laajemmassa ja häikäilemättömämmässä mitassa, koska sinun ja minun kukkarolla käyvät nyt ulkomaiset suursijoittajat, jotka kaipaavat saataviaan pankeilta, jotka ovat pelailleet omia kasinopelejään veronmaksajien rahoilla ilman riskiä - koska tukipaketit. Koska "yhteisvastuu"! Sosialismia rikkaille siis - voitot ovat yksityisiä, mutta tappiot meidän kaikkien yhteisiä.
Eräänlaisena kruununa tälle kaikkien aikojen mittavimmalle kansalaisten ryöstämiselle ovat niin kutsutut johdannaiset. Kuinka moni tietää, mitä nämä "rahoitusinstrumentit" ovat, ja miten niitä pahimmillaan voidaan hyödyntää pienen eliitin voitoksi ja meidän kaikkien häviöksi? Härskeimmissä tapauksissa maksukyvyttömille kansalaisille tuputetaan kallista luottoa, ja nämä pankin saatavat, käytännössä roskalainat, myydään eteenpäin suurella voitolla. Ja koska sijoittajien on saatava omansa pois, tulevat apuun... tiedät jo ketkä.
Ongelmaan on yritetty herätä, ja erilaista stressitestiä ja pankkivalvontaa EU:nkin toimesta harjoitetaan. Mutta kuinka uskottavaa se on, kun vastassa on taitava ja häikäilemätön rahabisnes, joka valitettavasti on aina osannut olla askeleen edellä. Luultavasti vain suuri globaali kriisi, keinotekoisen rahajärjestelmän ajautuminen täyteen umpikujaan, voi muuttaa talouden suuntaa, mutta kukaan ei tiedä, mihin suuntaan. Se on kuitenkin selvää, että valtioiden jatkuvasti kiihtyvä velkaantuminen ei voi jatkua loputtomiin.
Tuula Komsin poliittinen linja.